Menneenä syksynä korjailin puutarhamme vanhaa kiviaitaa. Siinä kiviä asetellessani tulin pohtineeksi puutarhan aitaamisen ja rajojen merkitystä.
Menneenä syksynä korjailin puutarhamme vanhaa kiviaitaa. Siinä kiviä asetellessani tulin pohtineeksi puutarhan aitaamisen ja rajojen merkitystä.
Vanhan puutarhan kunnostamiseen tuntuu kuuluvan tietty nostalgiaelementti. Aika ei kuitenkaan pysähdy, eikä puutarha.
Eikö edustusnurmikko voisi edustaa luonnon monimuotoisuutta?
Se tosiseikka, että useimmiten juon teeni jommastakummasta Muumipappamukistani, ei mitenkään estä minua kiinnostumasta japanilaisen teetaiteen kaltaisista ilmiöistä.
Teehuone puutarhoineen suomalaisessa mökkimaisemassa olisi kovin vieras ilmestys, mutta entä – saunapuutarha?
Puutarhakasvien vanhat lajikkeet ovat erityinen kiinnostukseni. Perintökasveilla on henkilökohtaista tunnearvoa, mutta yksittäisten kasvien tarinat voivat olla muutenkin kiinnostavia. Puutarhoja, joista ne ovat peräisin, ei enää ehkä ole.