Realismin häivähdyksiä ja ajatuksia utopiasta mennyttä kesää katsellessa.

Realismin häivähdyksiä ja ajatuksia utopiasta mennyttä kesää katsellessa.
Yhdessä päivässä kesä ei ala eikä lopu. Kesän kulussa tulee kuitenkin hetkiä, jolloin huomaa vuodenajan olevan kääntymässä uuteen vaiheeseen. Kun ensimmäinen syysleimu aukeaa, se on merkki: kesä alkaa kypsyä syksyksi.
Se tosiseikka, että useimmiten juon teeni jommastakummasta Muumipappamukistani, ei mitenkään estä minua kiinnostumasta japanilaisen teetaiteen kaltaisista ilmiöistä.
Teehuone puutarhoineen suomalaisessa mökkimaisemassa olisi kovin vieras ilmestys, mutta entä – saunapuutarha?
Lumi tekee talvesta talven. Lumi muuttaa myös puutarhan. Lumipuutarha saakin kovin erilaisia ilmeitä talven eri vaiheissa, alkaen syksyn ensimmäisten hallaöiden huurteesta ensilumesta aina keväthankien viimeisiin rippeisiin ja toukokuisen takatalven räntään.
Kun maa alkaa routia, on tarhurin pihakausi pian ohitse. Alkavaan talveen kuuluvat luopuminen ja säilyttäminen, tulevaan varautuminen ja hiljainen odotus. Talvehtiminen, tuo mielen kylmäkäsittely, voi olla tarhurille ja hänen ajatuksilleen vain hyväksi. Horros antaa levon luvan.
Lokakuu on puutarhassa hiljenemisen kuukausi. Ilmassa leijuu kesän hiljainen muisto: lakastuvien heinien, lehtien ja maan tuoksu. Puutarhassa koittaa hiljaiselon aika, vuoden hämärät, kylmät kuukaudet. Silloin tarhurin on turha kiirehtiä.