Juhannuksen jälkeisinä viikkoina kesä tuntuu hetkeksi seisahtuvan. Puutarhassa kasvu jatkuu, mutta sen tuntu on toinen kuin kevään kasvupyrähdyksen aikaan. Vihreys on muuttunut olotilaksi.

Juhannuksen jälkeisinä viikkoina kesä tuntuu hetkeksi seisahtuvan. Puutarhassa kasvu jatkuu, mutta sen tuntu on toinen kuin kevään kasvupyrähdyksen aikaan. Vihreys on muuttunut olotilaksi.
Kevätkesän väri on vihreä. Ensimmäisiä viheraavistuksia on saatu jo ennen vappua, mutta jossain kohtaa toukokuuta maisema räjähtää vihreäksi muutamassa päivässä. Kohti kesää kasvu tuntuu vain yltyvän.
Huhtikuu on muutoksen ja muuttolintujen kuukausi. Maisema muuttuu ja yhtäkkiä on lämpimämpää, äänekkäämpää, valo on avaraa ja sitä on paljon. Tulee hetki, jolloin lumet ovat sulaneet ja jäät ovat lähdössä.
Maaliskuussa valo alkaa toden teolla lisääntyä. Kevätpäiväntasauksen aikoihin päivän piteneminen onkin nopeimmillaan. Talvi alkaa kääntyä kevääseen ja tarhurin mieli heräilee talvihorroksestaan.
Vuodenvaihteen jälkeen saadaan vielä pitkään odottaa talven kääntymistä kohti kevättä. Vaikka talvipäivänseisauksesta on jokunen viikko, tuntuu, että talven sydän on vasta saavutettu. Luonnon kello on hidas, ja erityisen hitaasti se tuntuu käyvän tammikuisessa puutarhassa.
Matalalla on alkutalven aurinko. Varjot jäävät pitkiksi keskipäivälläkin, ja pilvisinä päivinä koko maailma näyttää olevan yhtä varjoa. Helposti siinä mielikin alkaa harmaantua. Mielikuvista poiketen oikeat luonnonharmaat, kun tarkemmin alkaa katsoa, ovat kuitenkin hyvin monisävyisiä ja vivahteikkaita.