Vuodenvaihteen jälkeen saadaan vielä pitkään odottaa talven kääntymistä kohti kevättä. Vaikka talvipäivänseisauksesta on jokunen viikko, tuntuu, että talven sydän on vasta saavutettu. Luonnon kello on hidas, ja erityisen hitaasti se tuntuu käyvän tammikuisessa puutarhassa.

Matalalla on alkutalven aurinko. Varjot jäävät pitkiksi keskipäivälläkin, ja pilvisinä päivinä koko maailma näyttää olevan yhtä varjoa. Helposti siinä mielikin alkaa harmaantua. Mielikuvista poiketen oikeat luonnonharmaat, kun tarkemmin alkaa katsoa, ovat kuitenkin hyvin monisävyisiä ja vivahteikkaita.

Maaliskuun mökkipuutarha on hiljainen. Puut seisovat paikoillaan, mutta kaikki muu on jossain hangen alla. Tänä talvena lunta on paljon: pihakeinustakin näkyy vain yläorsi. Paksut kinokset painavat pensaita lakoon, mutta samalla ne antavat suojaa pakkaselta tasapuolisesti niin ruusuille kuin myyrillekin. Ehkä […]