Sivuversoja
Maalaisintuitio

Maalaisintuitio

Arkijärkistä, jalat maassa -typpistä ajattelua tavataan kutsua maalaisjärjeksi. Järjen ”maalaisuus” viitannee tässä yhteydessä käytännölliseen kokemusperäiseen ymmärrykseen asioista, jotka ovat lähellä ns. tavallisen ihmisen arkista elämänpiiriä.

Maalaisjärki tavoittelee käytännöllisyyttä, konkreettisuutta ja hyödyllisyyttä. Samalla se karttaa kaikenlaista haihattelua. Maalaisjärki ei edellytä kirjaoppineisuutta – pikemminkin päinvastoin. Maalaisjärkiset ajatukset ovat yleensä ilmaistavissa ilman erikoissanastoa tai hankalia ajatusrakennelmia.

Järjen lisäksi inhimillisen ajatteluun kuuluu intuitio. Millaista olisi maalaisintuitio ja mitä käyttöä tarhurilla voisi sille olla?

Hidasta ja nopeaa

Järkiajattelu perustuu päättelyyn ja faktoihin, ja se pyrkii varmoihin lopputuloksiin. Päättely on kuitenkin hidasta ja usein vaikeaa, jos huomioon otettavia seikkoja on paljon. Aina ei voi tietää, ovatko faktat oikein tai onko edes kaikki tarpeellinen osattu ottaa huomioon.

Intuitio on sen sijaan nopea. Intuitio pystyy käsittelemään paljon monenlaisia, epävarmojakin asioita ja muodostamaan niistä nopeasti jonkinlaisen käsityksen tai tilannekuvan. Esimerkiksi yllättävässä äkkitilanteessa toimiminen perustuu usein intuitioon silloinkin, jos kyseisen tilanteen varalta ei ole valmistauduttu tai sitä ei ole harjoiteltu.

Intuitio on epävarman ja monimutkaisen maailman kanssa elämistä ohjaavaa ajattelua. Tämän vuoksi intuition merkitystä ei pidä aliarvioida.

Emme aina edes tiedä, mihin intuitiivinen käsitys perustuu, vaikka tuo käsitys voi tuntua yhtä varmalta kuin päättelynkin lopputulema. Intuitio ei suurimmalta osaltaan ole tietoista, minkä vuoksi onkin olemassa riski, että monenlaiset tuntemukset, tykkäämiset ja ei-tykkäämiset vaikuttavat lopputulokseen. Tosin yhtä lailla ne vaikuttavat myös järkevänä pitämämme ajattelun taustalla, kuten jokainen autokauppias ja asunnonvälittäjä aivan varmasti tietää.

Tavallista

Aivan kuten maalaisjärki kohdistuu arkielämän asioihin, maalaisintuitionkin toimintakenttää lienevät tavanomaisen elämänpiirin asiat. Intuitio on siis arkinen asia. Se on yleisinhimillinen ominaisuus, vaikka jotkut ihmiset ehkä ovatkin taipuvaisempia intuitiiviseen ajatteluun kuin toiset.

Intuitio on äänessä esimerkiksi silloin, kun ystävän puheessa jokin herättää epäilyksen, mahtaako kaikki olla kunnossa. Tai kun sanomalehteä lukiessa havahtui yhtäkkiä siihen, että onpas lastenhuoneessa tavattoman hiljaista…

Kirjassaan Älykäs intuitio tutkija Asta Raami kuvailee erilaisia intuition lajeja. Arki-intuitio on edellä kuvatun kaltaisia huomioita. Intuitio kerää ympäristöstä jatkuvasti paljon erilaisia huomioita, joista yleensä suurin osa on sen hetkisen tilanteen ja tekemisen kannalta yhdentekeviä. Intuitio kuitenkin jotenkin siivilöi ja pukkaa tietoisuuden puolelle sellaiset havainnot, joilla saattaisi olla jotain merkitystä, ja jotka voivat vaatia jotain toimintaa (kuten esimerkiksi lastenhuoneen odottamaton hiljaisuus).

Tällainen intuitio on osa ikiaikaista selviytymismekanismiamme. Vaikka olisimme kuinka keskittyneet tekemiseemme, pienikin epätavallinen seikka voi herättää valppauden.

Toinen intuition laji on asiantuntijaintuitio. Vaikka raja edelliseen ei todennäköisesti ole selvärajainen, tämän lajin olennainen piirre on laaja tietämys ja käytännön kokemus jostakin erityisalueesta. Intuitio toimii samalla tavoin kuin muutenkin: se keräilee kaikenlaisia havaintoja, mutta pystyy yhdistämään niitä myös asiantuntijan laajaan fakta- ja kokemusvarastoon. Epätavallisiinkin ongelmiin intuitio voi tarjota mahdollisia ratkaisuja ilman, että kaikista perusteista voisi olla varma.

Lisäksi Raami mainitsee vielä voimallisemmat intuition lajit visionäärisen intuition ja suoran tietämisen, joista jälkimmäinen voi vaikuttaa lähes mystiseltä ennaltatietämiseltä. Nämäkin toimivat (kai) periaatteessa samalla tavoin kuin muukin intuitio, mutta seuraukset näyttävät kauaskantoisemmilta. Tässä yhteydessä pysyttelen kuitenkin otsikkoni mukaisesti ruohonjuuritasolla: millainen asiantuntija kotitarhuri voisi olla ja kuinka puutarha hänen intuitiotaan voisi harjoittaa.

Ajatuksia irrallaan

Asioihin tottuu. Tottumusten arvo on siinä, että tuttua asiaa ei tarvitse joka kerta ajatella alusta asti uudelleen. Tavat ja tottumukset voivat kuitenkin joskus myös häiritä intuitiota. Voi olla vaikea havaita sellaista, mitä ei ymmärrä, tai jokin ratkaisu voi tuntua mahdottomalta, koska niin ei yksinkertaisesti ole ollut tapana ajatella. Totutusta irti päästäminen – ajatuksen tasolla – onkin usein intuitiolle hyväksi. Tämä voi olla samanaikaisesti sekä vapauttavaa että pelottavaa: ainakin hetken aikaa kaikki on mahdollista, mutta mistä sitten tietää, mikä on totta tai hyvä?

Kukko ei käskien laula, eikä intuitiokaan. Raamin mukaan intuitio voi myös olla ujo Se lähettää hiljaisia viestejä, joita voi olla vaikea huomata, jos mieli on täynnä kaikkea muuta. Intuition kuunteleminen vaatii avointa mieltä ja etukäteiskritiikistä luopumista. Kriittisen arvion aika on sitten, kun ajatus on tullut tietoiseksi.

Kaikki mielenkantamoiset eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita – toiveajattelu, tykkäämiset ja inhokit vaikuttavat kaikkeen ajatteluumme, mutta ne ovat eri asioita kuin se, mitä Raami kutsuu ”älykkääksi intuitioksi”.

Koska intuitio on lähtökohtaisesti tiedostamatonta ja ilmenee hyvin yksilöllisillä tavoilla, Raamin mukaan ”intuition lukutaidon” ohjeet voivat parhaimmillaankin olla vain suuntaa-antavia. Siis: kuinka erotella jyvät akanoista, jollei tiedä, miltä jyvät näyttävät? Erottelu voi olla hankalaa.

linnunpesä ja hämähäkinverkkoja

Harjoitus tekee tarhurin

Ehkä lopulta kyse on eräänlaisen mentaalisen näppituntuman harjoittamisesta, siis tekemällä oppimisesta. Jos intuitio on kaikenlaisen pienen ja isommankin havainnoimista puolitietoisesti, puutarha antaa tähän paljon mahdollisuuksia. Luetun, kuullun, katsotun ja muualta opitun soveltaminen omassa, siis juuri tässä nimenomaisessa puutarhassamme, sekä edellyttää mikrotason paikallistuntemusta että kehittää sitä edelleen.

Jos on vuosikaudet möyrinyt puutarhassaan keväästä syksyyn, ehtii mieleen kertyä melkoinen kokemusvarasto. Tuo varasto sisältää varmasti isompiakin asioita, mutta ennen kaikkea valtavasti pieniä. Minkä pensaan juurelta lumi ensimmäisenä sulaa, mikä paikka on tuulensuojaisin, minne heinäkuun aurinko ankarimmin porottaa?

Kyse ei tietenkään ole pelkästään säästä: missä maaperä on kivisintä, missä multa syvintä tai missä kevätkosteus säilyy pisimpään? Jos jossain kohdassa kaikki kasvaa erityisen hyvin tai jokin paikka on myyrien erityssuosiossa, senkin tarhuri oppii tietämään, vaikka syy jäisikin ikuiseksi arvoitukseksi. Ja niin edelleen.

Vähäinen seikka ei ole sekään, että omasta puutarhasta tietää, kuinka siellä ollaan ja mitä tehdään. Ruusupensasta tuskin kannattaa istuttaa sinne, missä ei juuri koskaan oleilla ja josta se ei näy mihinkään, vaikka paikka olisi muuten otollinen.

Monetkaan asiat eivät nouse aktiiviseen mieleen, ennen kuin niitä tarvitaan. Sitten yhtäkkiä saakin vain huomata tietävänsä.

0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *